Varkaudessa asuu yksi maailman someseuratuimpia, vaistolla ampuvia naisia

Varkautelaisella Elina Moilasella on yli 15 200 seuraajaa Instagramissa. Somesuosion salaisuus on erikoinen harrastus, vaistolla ampuminen.

Elina Moilanen tarttui ensimmäisen kerran jouseen nelisen vuotta sitten entisessä kotimaassaan Ranskassa, ja se oli menoa. Tänään hän on yksi lajin seuratuimpia naisia maailmassa, jonka suosiosta sponsorit kilpailevat.

Vaistolla ampumisessa ei tähdätä nuolenkärjellä, eikä käytetä tähtäysmenetelmiä, vaan kaikki on kiinni ampujan vaistosta ja liikkeistä. Varkautelainen vaistoampuja on herättänyt ihastusta kuvilla ja videoillaan. Videoilla hän ampuu eri asennoista, vaikka yhdellä jalalla tai jumppapallon päältä, ja rupattele samalla leppoisasti englanniksi.

Harrastus sai alkunsa Turun keskiaikamarkkinoilta, missä hän pistäytyi viettäessään kesälomaa Suomessa.

– Tapasin siellä sattumalta iranilaisen hevosjousiammunnan maailmanmestarin. Vau, siinäpä vasta laji, ajattelin heti. Jousiammunta jäi kytemään mieleeni. Kotona Ranskassa vein poikani urheilulajien esittelytapahtumaan. Elias olisi tahtonut ampua jousella, mutta oli siihen liian nuori. Kysyin, voisinko minä koittaa. Jäin heti koukkuun.

Voittojousi räjäytti pankin

Moilanen hioi taitojaan paikallisen seuran harjoituksissa kahdesti viikossa. Hän kuvasi ampumistaan ja jakoi materiaalia somessa. Onni Facebook-arvonnassa räjäytti pankin.

– Osallistuin saksalaisen Bearbow Productsin, perinteisen jousivalmistajan arvontaan, ja voitin pääpalkinnon, jousipyssyn. Se herätti huomiota. Tuntui hurjalta, kun minulla oli äkkiä tuhat seuraajaa, ja määrä vain kasvoi.

Moilanen tunnetaan somessa nimellä A Finn With A Bow. Sponsorit huomasivat kohta savolaisen vaistoampujan kasvavan suosion. Hän on saanut sponsoreilta eri puolita maailmaa mittatilaustyönä valmistettuja jousipyssyjä, nuolia, nuolikoteloita eli viinejä, ja jopa käsityönä juuri hänen käteensä tehdyn, nahkaisen ampumahanskan. Lahjojen arvo on useita tuhansia euroja.

– Viimeinen lahja oli erikoispuukko Israelista, millä voin irrottaa nuolia puista ja kannoista. Nuolet jäävät usein hankalasti kiinni. Olen säästänyt puukon ansiosta melkoisia summia rahaa, sillä yksi nuoli maksaa noin 12 euroa.

Homma toimii niin, että Moilanen tägää postauksiinsa käyttämiensä välineiden valmistajat.

– Olen aika armoton, enkä kehu, jos siihen ei ole aihetta. Hienoa huomata, että postaukseni tuovat tilauksia käsityöläisille.

Ranskalaiseen maalaiselämään tottuneet koirat Finley ja Gaia solahtivat nopeasti emäntänsä Elina Moilasen kanssa uuteen elämään savolaisessa pikkukaupungissa Varkaudessa.

Kannoille kyytiä

Kilpailut eivät Moilasta kiinnosta.

– Ammuskelen omaksi ilokseni. Käyn usein mummon luona Jäppilässä ammuskelemassa kantoja. Kannot eivät saa olla liian pehmeitä, eikä liian kovia. Ammuskelen myös paljon saunan takana omassa pihassa.

Vaistoammuntaa aktiivisesti harrastavia naisia on vielä vähän, Moilasen arvion mukaan kaikista harrastajista vain noin 20 prosenttia.

– Haluan tehdä lajia tunnetuksi ja innostaa naisia mukaan.

Moilanen palasi Varkauteen kesällä 2019.

– Lähdin vuosituhannen alussa au pairiksi Englantiin. Vuodeksi suunniteltu reissu venyi melkein 20 vuodeksi. Tapasin ranskalaisen miehen ja muutimme Englannista Ranskaan. Avioero sai minut palaamaan. Varkaus oli selvä valinta, koska sukulaiset olivat täällä. Täältä löytyi myös unelmien asuinpaikka, pieni rintamamiestalo.

Perheen lapset, teini-iän kynnyksellä ovat Milia ja Elias sekä kaksi cairnterrieriä muuttivat äidin mukana Suomeen. Moilasen kaksi hevosta jäi maatilalle Ranskaan.

– Lasten äidinkieli on ranska. He eivät puhuneet lainkaan suomea, kun muutimme. Ensimmäinen vuosi oli sen takia haastava, mutta nyt kaikki menee jo paremmin.

Haastetta ranskalaiseen maalaiselämään tottuneelle perheelle toi myös viime talven kehno keli, ja nyt korona, sillä lapset eivät pääse vierailemaan isän luo Ranskaan.

– Viime talvi tuntui ikuiselta marraskuulta. Lapset eivät olleet tottuneet sellaiseen.

Moilanen opiskelee lähihoitajaksi Sakkyssa.

– Se oli järkivalinta. Koulu on Varkaudessa ja alalla riittää töitä. Erikoistun lapsiin ja nuoriin. Toivon, että löydän valmistumisen jälkeen töitä päiväkodista.

Entisestä elämästään hän kaipaa vain kauniita vuoristomaisemia ja ranskalaisten välittömyyttä.

– Tervehdin aluksi jokaista Varkaudessa vastaan tullutta ihmistä. Opin nopeasti, ettei se ole täällä tapana. Täällä kotona on silti hyvä olla.  Olen löytänyt myös uuden rakkauden, savolaisen miehen.

Teksti: Vuokko Viljakka

Kuvat: Merja Männikkö