Savosta voi lähteä, mutta aina pitää päästä takaisin

Toimittaja Mikko Kekäläinen lähti parikymppisenä Pieksämäeltä opiskelemaan Jyväskylään, ja siitä hetkestä elämä vei mennessään. Hän palaa kuitenkin yhä perheineen kotikonnuille kesiksi.

Pieksämäen kunta lepää kaikessa rauhassa Pohjois-Savon etelärajalla, Varkauden ja Jyväskylän puolivaiheilla. Sinne Ylen Puoli seitsemän -ohjelmasta ja Rion 2016 olympialaisten kisastudiosta tuttu Mikko Kekäläinen syntyi viime vuosituhannella. Nykyään Espoossa asuva toimittaja ei malta kuitenkaan pysyä poissa Pieksämäeltä kovin pitkään.  

– Toivoisin vielä syksyllä pääseväni tekemään terassin pohjia. Menee sellainen pitkä viikonloppu, kun sinne lähtee. Mökillä on paljon laittamista ja se on sellaista mukavaa laittamista. Projektia siellä piisaa onneksi vaikka loppuelämäksi.

Yleinen klisee suomalaisten nykynuorten mielenmaisemasta on, että heidän täytyy päästä pikkupaikkakunnilta suurempiin kaupunkeihin heti, kun on mahdollista. Mikko kertoo, että häneen tämä ei pätenyt.

– Lähdin kyllä ihan viime tingassa ja kaikki välivuodet pysyin Pieksämäellä. Ikinä ei ollut sellainen olo, että sieltä olisi ollut pakko päästä pois, niin kuin nuorilla usein on. Minulla on todella lämmin suhde kotiseutuun. Ei se koskaan kylmä ollut mutta tunteet on vaan lämmenneet entisestään. Perheelle ja erityisesti lapsille se on kiva paikka.

Työ kaupungissa, sydän kotiseudulla

Savon rajojen ulkopuolelle Mikon veivät lopulta opinnot. Hän sai paikan Jyväskylän yliopistosta Viestintätieteiden laitokselta. Uravalintaa ei tarvinnut lähteä metsästämään kauempaa, koska Ylen maakuntatoimitus sijaitsi samassa rakennuksessa. Hyvin pian Mikko löysi itsensä maakuntaradiosta ja opiskelutahti alkoi hiipumaan samaa tahtia, kun työtahti kasvoi. Keski-Suomesta matka jatkui pian pääkaupunkiseudulle, missä viimeiset parikymmentä vuotta ovat vierähtäneet.

Nyt Kekäläisten kesämökki on Jäppilässä Mikon vanhan mummolan vieressä ja kotiseudun edut nousevat hänelle kirkkaasti esiin.

– Mielestäni se on tosi inhimillinen ja ihmisen kokoinen paikka elää. Olen nähnyt, millaista elämä on täällä ruuhka-Suomessa, eikä Pieksämäellä elämää rasita asiat kuten liikenne ja pitkät siirtymämatkat. On ihana tunne, kun voi ajatella, että ehtii viidessätoista minuutissa millä tahansa minne tahansa. Jos lähden täällä Espoossa kotoa liikkeelle, niin pääsen samassa ajassa hädin tuskin lähijunaan, jolla pitää sitten vielä mennä sinne mihin onkaan menossa.

– Siellä pääsee keskittymään oleelliseen ja on vähemmän ylimääräistä päänvaivaa. Lapsuudesta muistan sen tosi turvallisena ympäristönä, jossa kaikkea oli sopivasti. Sekin vaikutti, että oma elämänpiiri oli rajatun kokoinen ja siinä oli paljon tuttuja ihmisiä ympärillä. Koulussa tunsi kaikki ja tiesi millä luokalla jokainen on. Tuollaisessa yhteisössä kytkeytyy asioihin eri tavalla kuin useita kertaluokkia isommissa ympyröissä. Siinä mielessä se oli tosi hyvä paikka nuorelle ihmiselle. Siellä hahmotti mittasuhteet ja oman paikkansa kaiken keskellä tosi helposti.

Mikko suosittelee elämää Savossa kaikille, joille se on mahdollista. Hän kokee, että elämän perusasioihin keskittymiseen Pieksämäki on mahtava paikka. Monia pääkaupunkiseudulle ajaa sen tarjoamat mahdollisuudet ja vaihtoehdot, mutta Mikko tarjoaa tähän raikkaan näkökulman.

– Enhän minä arkielämässäni niitä vaihtoehtoja juurikaan hyödynnä tai tarvitse. Pääkaupunkiseudulla on vaikka teattereita, jotka kiinnostavatkin minua. Mutta en minä niissä käy yhtään enempää kuin jos asuisin Pieksämäellä. Sitä vastoin ihminen kulkee päivän aikana paljon samoja ratoja: vie lapset tarhaan tai kouluun, käy kaupassa ja menee töihin tai harrastuksiin. Kun tämän ymmärtää niin voi huomata, että se toteutuu paljon mutkattomammin Pieksämäen kaltaisessa paikassa. Jos minulle ei olisi siunaantunut tällainen duuni, niin kernaasti viettäisin elämääni siellä, kasvattaisin lapsia ja näyttäisin heille niitä juttuja, joista oma lapsuus rakentui.