Pulkka on suuri ilo paluumuuttajalle

Berliinissä 50 vuotta asunut Regina Aue totuttelee nyt suomalaiseen arkeen Leppävirralla.

Regina Aue parkkeerasi pari viikkoa sitten Skodansa lumiseen pihaan ja kantoi Unska-kissan sekä neljä muuttolaatikkoa uuteen kotiinsa. Siinä oli kaikki, mitä hän toi Saksasta mukanaan Suomeen ja Leppävirralle.

Aue, omaa sukua Herranen muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa Varkaudesta Länsi-Berliiniin. Siitä on 50 vuotta.

Regina Aue hankki Unska-kissan, kun jäi leskeksi. Emäntänsä mukana Saksasta muuttaneen kissan nimi viittaa rakkaaseen kesäpaikkaan Unnukan rannalla. Kuva: Merja Männikkö

– Olen tuntenut itseni aina suomalaiseksi. Puhuimme kotona suomea ja puhun sitä myös pojalleni Sebastianille. Osallistuimme paljon Berliinin Suomi-keskuksen toimintaan. Muistan, kuinka leivoimme usein äidin kanssa satoja karjalapiirakoita keskuksen myyjäisiin. Kävimme siellä säännöllisesti saunomassakin.

– Synnyin ja vietin varhaislapsuuteni Varkaudessa. Olen kuitenkin ollut lähes kaikki kesälomani perheeni kesämökillä Unnukan rannalla Leppävirralla. Siksi täällä on hyvä ja kotoisaa olla.

Vuoden kokeilu

Aue on antanut itselleen vuoden aikaa. Hän tahtoo rauhoittua ja nähdä, miltä talvi, kevät ja syksy tuntuvat Suomessa. Hän jätti työnsä Berliinissä, mutta ei luopunut asunnostaan.

– Kahden asunnon pito on kallista. Aion siksi katsella, josko löytäisin Leppävirralta töitä. Mikä tahansa osa-aikainen työ kävisi minulle. Tärkeintä on, että saan olla täällä. Täällä on kaikki lähellä, luonto, kaupat, R-kioski ja kirkko.

Muuttopäätös alkoi kypsyä viime kesänä, kun Auen 92-vuotias äiti kuoli. Äiti asui viimeiseen asti talvet Berliinissä ja kesät Leppävirralla.

– Äiti oli sellainen muuttolintu. Onneksi hän ehti käydä mökillä vielä juuri ennen kuolemaansa. Äidillä oli jo toinen asunto Leppävirralla. Sattui niin somasti, että sain asunnon samoista Savonkadun rivitaloista, missä hän oli asunut. Tuntuu, että olen nyt äidin lähellä.

Auen vanhemmat on haudattu Varkauteen.

Kun äiti oli kuollut, paluu Saksaan tuntui hänestä loman jälkeen tavallista vaikeammalta.

– Aloin silloin miettiä, entä jos minäkin muuttaisin, kokeilisin ainakin vuoden. Täällä sitä nyt ollaan.

Iloa pulkasta ja parvisängystä

Hän sai käytännön muuttoneuvoja Leppävirran kunnalta.

– Kunta olisi auttanut minua enemmänkin, mutta sain järjestettyä asiat loppujen lopuksi itse. Muutto ulkomailta vaatii tavattoman paljon puuhaa. Esimerkiksi suomalaisen pankkitilin avaaminen tai puhelinliittymien vertailu sekä hankinta eivät ole aivan yksinkertaisia, jos asunnossa ei ole nettiliittymää.

– Kaikkeen olisi tarvittu nettiyhteys. Läppäri lojui käyttämättömänä kaapissa. Ilmainen nettiyhteys olisi aivan ehdoton kaikille ulkomailta muuttaville.

Auen netti toimii nyt kännykän kautta. Pankkiasiat hän hoitaa kuitenkin edelleen henkilökohtaisesti pankissa.

Yksiön huonekalut löytyivät mökiltä, Leppävirran sukulaisilta ja kirpputoreilta, kipot, kupit, lautaset, kannut ja pannut äidin jäämistöstä. Mummon vanha, Auen miehensä kanssa kunnostama piironki on kunniapaikalla yksiössä.

– Olen erityisen iloinen 30 vuotta vanhasta parvisängystä. Se antaa lisää tilaa ja on mieleinen paikka Unskalle.  Juuri hankkimani pulkka on suuri ylpeyteni. Vedän sillä nyt kätevästi ostokset kotiin. Olin aiemmin varmaan ainoa leppävirtalainen, joka raahasi perässään Ikean suurta muovikassia.

Aue tarvitsee pulkkaa, sillä saksalaisessa autossa ei ole moottorilämmintä. Auto ei käynnisty pakkasilla.

– Sukulaiset sanoivat minulle, että Suomeen on turha enää tulla kokemaan kunnon talvea, sillä niitä ei ole. Sanoin siihen, että tuon talven mukanani, ja niin toin. Olen saanut jo nauttia talvisesta säästä ja kunnon pakkasista.

Regina Aue löysi punaisen pulkan kirpputorilta. Sillä saa mainiosti vedettyä ostokset kotiin kirkolta.
Kuva: Merja Männikkö

Muutto antoi omaa aikaa

Aue on tehnyt pitkän työuran Punaisen Ristin sairaalan leikkaussalihoitajana Berliinissä. Viime vuodet hän työskenteli tehohoidossa olevien, vaikeasti sairaiden lasten kotisairaanhoitajana.

– En ehkä uskaltaisi tehdä täällä hoitotyötä. Vaikka puhun suomea, en osaa kirjoittaa suomeksi, enkä tunne alan suomalaisia termejä. Se voisi olla vaarallista hoitotyössä.

Kun perhe muutti Länsi-Berliiniin, isä sai työpaikan sairaalan talonmiehenä ja äiti sairaalan pesulasta. Muuta perhettä hieman aiemmin Berliinin muuttanut isosisko työskenteli jo samassa sairaalassa.

– Oli luonnollista, että minustakin tuli sairaanhoitaja.

Auen saksalainen mies kuoli syöpään seitsemän vuotta sitten. Lesken päivät täyttyivät omasta työstä sekä talvikaudella äidin hoitamisesta.

– Olin väsynyt, ja kaipasin omaa aikaa. Täällä on nyt aikaa. En kaipaa Berliiniin, maailmankaupungin humuun ja kulttuuririentoihin. Aikansa kutakin. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu iän myötä. Menen nykyisin paljon mieluummin mustikkaan kuin vaikka elokuvien maailmanensi-iltoihin. Voi katsoa samat leffat myöhemmin televisiosta. Tosin vielä minulla ei ole telkkaria, mutta se on tulossa. Tilasin sen netistä.

Toinen koevuosi

Aue on asunut aiemminkin vuoden Suomessa. Hän halusi tutustuttaa poikansa Suomeen, ja muutti siksi vuodeksi Varkauteen, kun nyt 33-vuotias Sebastian oli seitsemänvuotias.

– Lapset aloittavat Saksassa koulun kuusivuotiaana. Sebastian kävi ekaluokan toisen kerran Luttilan koulussa Varkaudessa. Äiti tuli mukaan ja asuimme mummoni vanhassa mökissä Savontien varressa. Se oli ihana vuosi, vaikka mökissä ei ollut edes suihkua. Kävimme pesulla uimahallissa ja sukulaisten luona.

– Myin puolet mummon tontista, ja sain siitä rahaa elämiseen Suomessa.

Toinen vuosi Suomessa oli Auen unelma. Nyt se on totta.

Teksti: Vuokko Viljakka

Kuvat: Merja Männikkö