”Elämä kantaa, kun antaa tilaa muutokselle”

Projektipäällikkö Lotta Impivaara jätti etelän kiireet ja palasi perheineen Varkauteen. 

Lahdesta lähtenyt muuttoauto kurvasi viime kesänä pienen omakotitalon pihaan Varkauden Puurtilaan ja toi mukanaan Impivaaran perheen.

Impivaarat ovat paluumuuttajia. Lotta-äiti ja Juho-isä ovat kotoisin Varkauden seudulta. Perheeseen kuuluu lisäksi 8-vuotias tytär, 6-vuotias poika sekä sekarotuinen Minni-koira.

Lotta Impivaara ei ole koskaan hiihtänyt niin paljon kuin tänä talvena Varkaudessa. Luonto on perheen yhteinen harrastus.

– Hymähtelimme, kun kävimme Savossa ja näimme jossain Hei rakas, muutetaanko Savoon? -kylttejä. Kysymys kutkutti mielessä. Kaipasimme kiireen ja suorittamisen tilalle aikaa elää ja olla. Lopulta korona laittoi vauhtia muuttopäätökseen, Lotta kertoo.

Elämänmuutos alkoi kiinnostaa 34-vuotiasta Lottaa, kun isosisko antoi hänelle 30-vuotiaslahjaksi joogaretriitin. Henkiset elämänarvot sekä terveyden ja hyvinvoinnin arvostus tulivat ryminällä nuoren äidin elämään. Siitä alkoi matka kohti uutta. Muutos vaati irtioton oravanpyörästä.

Lotta hyppäsi pois uraputkesta ja lähti opintovapaalle kansainvälisen lääkintälaitteita myyvän yrityksen esimiestehtävistä. Hän alkoi opiskella psykologiaa avoimessa yliopistossa. Tarkoitus on, että hän voi vielä hyödyntää opintojaan unelmatyössään hyvinvoinnin parissa. Hän työskentelee jo nyt sivutoimisena joogaopettajana.

Juho jatkaa työtään aluepäällikkönä samassa yrityksessä. Työt sujuvat etänä Varkaudesta, eikä miehen tarvitse käydä usein Vantaan konttorilla.

– Olin väsynyt työhöni. En palaa siihen. 12 vuotta riitti. Elän nyt etsikkoaikaa. Saa nähdä, mitä elämä tuo. Haluan työskennellä jatkossa ihmisten kanssa kasvokkain.

– Olen varma, että kun uskaltaa päästää jostain irti, saa jotain parempaa tilalle. Onni ei tule rahan mukana. En kaipaa aiempaa elämää, esimiesasemaa, työsuhdeautoa, enkä edes lomamatkoja ulkomaille. Perhe, terveys, luonto ja vapaus ovat minulle nyt kaikkien tärkeintä.

Oma talo tehoetsinnässä

Lotta on päässyt katsomaan näköalapaikalta Keski-Savon parhaita puolia Future Savo -hankkeen projektipäällikkönä. Hän aloitti hankkeessa helmikuussa. Hanke päättyy huhtikuun lopussa. Sen tehtävänä on lisätä Pohjois-Savon veto- ja pitovoimaa sekä kääntää muuttotappio muuttovoitoksi.

–Tutustuin edeltäjääni hyvää pöhinää Varkauteen rakentavassa Varkaus Nyt -vapaaehtoisryhmässä. Tapasimme ja hän suositteli minua työhön. Työ tuli sopivaan saumaan. Koronatilanne on Varkaudessa onneksi sellainen, että olen voinut myös jonkin verran tavata aidosti ihmisiä ja luoda valtavasti kontakteja.

Hei rakas, muutetaanko Savoon -sloganit eivät Lotan mielestä yksin riitä houkuttelemaan uusia asukkaita Savoon. Muutto saattaisi kiinnostaa perheitä, jos sopivia asuntoja olisi tarjolla enemmän. Vuokralla Lotan sisaren omistamassa talossa asuvat Impivaarat tietävät, ettei unelmien talon löytäminen onnistu sormia napsauttamalla edes Varkaudessa.

– Myimme Lahdesta talomme ja elämme nyt velatonta elämää ainakin jonkin aikaa. Etsimme omaa taloa. Sopivankokoista ja -ikäistä ei vain ole löytynyt, ei vaikka saatan käydä katsomassa asuntoilmoituksia useita kertoja päivässä.

– Talon pitäisi myös olla energiatehokas, ei mitään öljykattiloita, eikä sähkölämmityksiä, vaan uusiutuvaa energiaa. Sopivien talojen puute on ollut pieni, mutta ainoa pettymys Varkaudessa. 

Yhteisöllisyys on parasta

Varkaudessa asuu Lotan ja Juhon sukulaisia, joiden kanssa he ovat tiiviisti tekemisissä.

– Yhteisöllisyys on Varkaudessa ihan parasta. Olimme etelässä omillamme ilman tukiverkkoja. Nyt voin koska tahansa soittaa vaikka äidille ja pyytää häntä lasten kanssa siksi aikaa, kun käymme hiihtämässä. Vastaavasti voin olla itse apuna ja tukena muille.

– Tein joskus vapaaehtoistyötä Vantaalla, ja mietin, onko tässä mitään järkeä? Isäni näet makasi samaan aikaan Varkauden sairaalassa, enkä voinut olla siellä niin paljon kuin olisin halunnut.

Lotta tietää, ettei etelässä asuvat tunne välttämättä edes naapureitaan.

– Meidän naapuri, yli 80-vuotias Hannu (Hannu Julkunen) hakee joka päivä Minni-koiran aamulenkille. Varkaudessa on helppo tutustua ihmisiin.

Perheen tytär aloitti koulun Varkaudessa.

– Tyttö olisi joutunut Lahdessa tuhannen oppilaan kouluun ja kulkemaan koulumatkat bussilla. Puurtilan koulu on nyt alle puolen kilometrin päässä ja siellä alle sata oppilasta.

Varkauden hyviksi puoliksi Lottaa listaa myös lyhyet välimatkat ja lasten edulliset harrastusmaksut.

Varkaudessa on helppo tutustua ihmisiin. Lotta Impivaaran naapuri Hannu Julkunen hakee joka aamu Minni-koiran lenkille.

Luonto tuli runoihin

Uudet elämänarvot toivat runot Lotan elämään.

– Runoni ovat elämänrujoisia. Huomaan, että täällä luonto on niissä paljon enemmän mukana, eikä runossani ole niin paljon tuskaa kuin ennen. Täällä ei ole sellaista stressiä kuin etelässä. Olen iloinen ja energinen. Haaveeni on, että tekisin joskus runokirjan, minkä joku taiteilija kuvittaisi.

Lotan ja Juhon esimerkki ei ole ainakaan vielä saanut etelän ystäviä miettimään vastaavaa muutosta.

– Juho kutsui syksyllä poikaporukan etelästä kylään ja vuokrasi pihaan paljun. Pojat pilkkoivat puut ennen kylpemistä. Mieheni ystävä sanoi, että tämä on mukavaa puuhaa, jotain sellaista, mikä ei ole kerrostalossa asuvan arjessa mahdollista.

Elämä on yllättänyt Lotan positiivisesti kaikilla osa-alueilla.

– Asioilla on tapana järjestyä, jos uskaltaa ottaa askeleen muutosta kohti.

Teksti: Vuokko Viljakka

Kuvat: Merja Männikkö